keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Leijun pilvissä, omien ajatuksieni ympäröimänä.

Löysin Facebookin ihmeellisestä maailmasta tekstin, jonka olen lukenut jo monta kertaa aijemmin.
Tämä nainen vakuutteli tekstissään kuinka hän miettii erästä henkilöä joka ilta, tekee hänen vuokseen mitä tahansa ja menee minne vain hänen takiaan. Epäilen kuitenkin erittäin vahvasti, että me teemme häntä monta kertaa enemmän työtä, näemme vaivaa, ihmisten takia, jotka ovat meille kuin jumalia.










Seinäjoki on kirottu, se huomattiin taas viimeviikonlopun Provinssirokissa. Kuten viimevuonnnakin kaikki menivät kirjaimellisesti päin vittua. Kun saavuimme pääporteille alkoi sataa kaatamallla. Vietimme aikaamme istumalla vesilätäkössä ja juttelemalla viinanjanoisen festarikansan kanssa. Meille kaikille tuli siinä samassa kuitenkin kauhea nälkä ja päätin käydä hakemassa ranskalaisia, lähimmältä kojulta. Ensin oksensi Nancie, sitten minä ja lopuksi tietenkin Sheena. Oksentamista jatkui koko päivän. Olimme ilmeisesti saaneet ruokamykytyksen. Mikä onkaan hauskempaa, kuin käsikädessä oksentaminen?
Lopulta vain nauroimme tilanteellle



Meille kerrottiin, että rannekkeen vaihto piste aukeisi samaan aikaan, kun portit. Kuitenkin portit aukaistiin jo tuntia aijemmin. Meille iski titenkin paniikki. Itkimme siihen asti kunnes pääsimme festivaali alueelle ensimmäisenä sisään, sillä turvatarkastuksen portteja ei oltu vielä avattu. 

Keikan jänkeen olin huolellisesti koomassa ja nukahtelin pystyyn. Enkä muistanut kuluneesta päivästä muuta kuin oksentamamme suklaavellit. Kuitenkin olin niin sekaisin,että kaikki tuntui vain unelta. 



Onnelllisina, mutta väsyneinä ryömimme autoon. Automatkasta en muista enään mitäään ja saapuessamme Anniinan sukulaisille, nukahdin ensisiläyksellä.




maanantai 11. kesäkuuta 2012

Minä rakastan sinua, sinun unissasi


 En tiedä miten tässä alottaisi selittämään tämän kesäloman alun tapahtumista, mutta voin sanoa rehellisesti, että tästä tulee rankkaa ja mahtavaa.










Päättärit tuli ja meni ja seuraavaksi olisi nokka kohti turun ammatti-instituuttia. Pelottaa hieman, että ei enään kesän jälkeen palaakkaan siihen tuttuun ja turvalliseen kouluun. 




Nancie on myös asustellut täällä koko tän viikon ja asustaa vielä koko kuukauden. 
Koko aika ollaaan vaan tehty töitä ja heti töiden jälkeen tatuointikone on aloittanut surraamisensa.

keskeneräinen

ja vuolaa valmis ! :)

Älkää toki kysykö miksi tatuoin suurimman idolini naaman ihooni. Sillä tämä on muistutus siitä miten paljon rakastankaan tätä miestä. Ehkä tulen vielä joskus katumaan tätä, mutta onhan tämä suuri osa elämääni. Asia jonka takia jaksan jatkaa huomiseen ja asia jonka takia jaksan todella panostaa ja nähdä vaivaa.

Festareilla käynti on tietenkin lempi puuhaamme joten kokosimme tälläisen listan:

1.Pukeudu toppapukuun, oli festari sitten minä vuodenaikana tahansa.
      Villapöksyt ovat seksikkäämmät kuin paleltumavammat
2. Älä pukeudu korkokenkiin.
      Illemmalla jalat lyövät kipinää.
3. Älä tee tarpeitasi minnekkään muualle kuin siihen tarkoittettuihin koppeihin.
      Ei ole sattumaa, että niiissä on seinät.
4. Älä riitele edes vittumaisimpien jäjestyksenvalvojien kanssa ennen odottamaasi keikkaa.
    Se kostautuu, usko pois.










Täytyy tietenkin mainita tässä, että Lauantaina tapahtui jotai niin noloa, että mitään ei nolota enään sen 
jäkeeen. Tajusin siinä samassa, että ei ne bajamajat ole turhan takia siellä festari alueella.


Se suurin pelkomme kuitenkin osottautui turhaksi sillä herra Dregen ja Sami todella ilahtuivat tatuoinneistamme. Vaikkakin Sami ei tainut oikein sisäistää sitä ja keikan alussa Dregen ei pystynyt vilkaisemaan meihin nauramatta. Osaan kylläkin kuvitella sen myötähäpeän määrän...

Myös muistutan teitä myös siitä, että kesäkuussakin voi kärsiä hypotermiasta.



Sunnuntai illalla  saavuimme Turkuun, päätimme Nancien kanssa mennä laivaterminaaliin. Tietenkin ihan huviksemme siellä istuskelimme. Sillä eihän sitä tatuoitua kitaristia tietenkään missään näkynyt. Sen jälkeen lähdemme kävelemään kohti turun keskustaa. Jalathan siinä kuoli, joten peukut pystyyn ja tien viereen. 

Kaiken tämän hässäkän keskellä olemme tänään ollut niin väsyneitä, että työnteosta ei tullut vittuakaan. Joten päätimme pitää vain kaksi tuntisen työpäivän. 
Nyt menen nukkumaan, voisin nukkua vaikka ikuisuuden. 
Paska-Anni kiittää ja kuittaa.